Lantturieskaa ja suppiksia

 Miu oma kulta haki meille siänet, vaikka aivan jääs ne kuulemma oli ollu. Näi vähääseksi varmaan jääki meirä saalis tältä syksyä. Ei se mitää...kuha joskus saa jotaki teherä.

Kyllä leipominenki onnistuu istueltaan, senkus sotkoo vaa menemää ja lopuuksi silootteloo. Lantut alako mennä huanoksi, ku ostinki ne alennetuu hinnoo, pakko oli jotai niille teherä. Oon kaua aatellu, notta ku oon teheny naurisriaskaa, ni miksei vois kokeella lantustaki. Hyvää tuli, mutta eihänny tokikaa menny naurihi erelle. Saas nähärä onko samamooset jäläkimeiningit? =))
Tarkkasilimääne huamaa tämän korin valtiaitten puumerkin riaskan alareunas..luulen, notta asialla oli Wekku, vanhin kisuli...se kun hyppää tiskipöyrälle ja lavuaarista jamaha vettä.