Eisukaan poikaa voinu yksin kaupanhyllylle jättää, ei ketää kaverina ja silti nua iloone. Linnunpönttyä titityylle haluaas vissii laittaa, kattotaan nyt koska se sen saa aikaaseksi.
Kainalos piriin nii lujasti koko kauppareissun, notta luulin sen jo päästävän jonku äänen =))!
Tässäpä poijaalle uusi koti, vartioora tulevaa satukantoa. Oon aina ihaallu netistä, kuinka monet ovat saaneet aikaaseksi mitä suloosempia satupuutarhoja ja maalimoita. Viime kesänä jo haaveeliin itte teherä jotakin, mutta se vaa jäi ja ny sitte innostuun jotakin piäntä väsäämään. Porakoneella tein reijät kantoon ja yksi on piilossa tualla kannon päällä. Siihen suikeroalpia kasvamaan. Vasemmalle kuvaa on tulossa liljoja ja keskelle tuloo ovi kantoon ja siihen sadelippa tai jotain. Aitaa ja siltaa yms. ois ajatuksena askarrella myäs. Kattoo ny mite eristyn.
Ei ressiä!!!
Käytiin tualla jonku matkaa auton kyytis ja sitte kävellen kattelemas korvasieniä. En oo koskaan niistä mitään teheny. Kerätä ois mukava. Se paikka vaan oli kuitekki niin ojan pohojalla, notta kaikki pölyt ja kurat on sienien pienissä lokerikoissa. Ja sieniä ei kauhia montaa ollukkaa. Mutta olipas kiva olla happihyppelyllä.
Sare yllätti kesken tarpomisen ja aurinko teki kultaisen polun, joka oikein mutkitteloo..jopas on kaanista!!!
KORVASIENI
James Bond auto, elokuvasta Rakastettuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti